HOX! Näitä sivuja ei enää päivitetä. Vaihdathan osoitteen miivin.net-alun kuiskeen.netiksi päästäksesi ajantasalla oleville sivuille!

Huvin Marianne

Rotu suomenhevonen Syntymäaika 10.12.2017 (4v, 8v 01.02.2018)
Sukupuoli tamma Koulutus ko. heA re. 100cm helppo noviisi
Säkä 152cm Omistaja miivi VRL-13320
Väri rautias Kasvattaja Huvitus
KTK-kelp.

© kasvattaja

Marianne on vähän niin kuin Marianne-karkki. Ei se perinteinen, punakääreinen ja suklaasisältöinen, vaan se, jossa on siniset paperit ja sisus niin kamalan tahmeaa, että se tuntuu juuttuvan suuhun. Ulkopuolelta kiiltävän valkoinen ja herkullisen näköinen, mutta sisäpuolelta tahmainen. Marianne on nimittäin juuri sellainen.

Tarhasta hakiessa tamma tulee usein portille vastaan. Se saattaa vähän hangata päällään olkapäätäsi tai kaivella herkkuja taskustasi. Kun napsautat riimunnarun lukon kiinni, lopettaa tamma kuitenkin tämän, se ei halua liikkua askeltakaan. Se tietää, että tarhasta sisään hakeminen tarkoittaa töitä, ja niitä se inhoaa yli kaiken. Sporttiselta näyttävä tamma on todellisuudessa kaukana sporttisesta, sillä jo tarhasta talliin siirtyminen käy liikuntasuorituksesta, vaikka matka ei olekaan pitkä.

Hoitaminen menee hyvin niin kauan kuin Marianne saa vain seisoskella paikallaan. Vielä paremmin se menee silloin, kun tamma saa syödä samalla kun sitä hoidetaan. Oikeastaan tamma nauttii kaikenlaisesta huomiosta, mutta se ei viitsi sitä myöntää, joten sen hoitaminen meinaa välillä käydä vähän tylsäksi. Tamma tuijottaa koko hoitotoimenpiteiden ajan joko tyhjyyteen tai heinäkasaan, ja vaikuttaa joskus siltä, että se ei olisi ylipäätäänsä samassa todellisuudessa meidän kanssamme. Aina se ei ole niin kivaa, sillä kavioiden puhdistamiseen vaaditaan se, että Marianne jaksaisi siirtää painon pois tältä puhdistettavalta jalalta. Satulavyötä kiristäessä tamman on ihan pakko pullistella, joka ikinen kerta. Samoin kuolaimia laittaessa niitä hampaita pitää puristaa alkuun yhteen, mutta siinä vaiheessa kun ihmisen sormet meinaavat työntyä neidin suuhun, avautuu se valonnopeuttakin nopeammin.

Jos tarhasta sisään hakeminen on liikuntasuoritus, niin on myös tallista kentälle tai maneesiin siirtyminen. Meillä täällä tallissa onkin tapana sanoa, että tuo matka käy niin hyvästä liikunnasta, että alkuverryttelyjä ei enää tarvita. Marianne nimittäin tekee kaikkensa työntekoa välttääkseen. Se saattaa tehdä täyspysähdyksen, peruuttaa, yrittää lähteä käsistä, esittää levadet ja capriolet kuin vetä vaan.

Kun noin puoli päivää kestäneen säätämisen jälkeen pääsee tamman selkään (tässä sinulle saattaa herätä ajatus siitä, että tamman selkäänhän voisi nousta jo heti tallin ulkopuolella, mutta pahoittelen: ei tule onnistumaan) ei ensivaikutelma paljoa vähennä sitä ärsytystä, jonka Mariannen kanssa tappeleminen on onnistunut jo aiheuttamaan. Tamma ei liiku juuri mihinkään, ja jos liikkuu, ei se juuri jalkojaan jaksa maanpinnasta nostella. Vaaditaankin päättäväinen ratsastaja, joka tuntee kaikki kommervenkit eikä anna senttiäkään tammalle periksi. Vielä ratsukoulutusvaiheessa Marianne oli unelma, mutta sen ymmärtäessä, että ratsastaessa siltä vaadittiinkin jotakin, muuttui tamma eteenpäinpotkittavaksi laiskuriksi.

Sitä se nimittäin on. Ilman raippaa tamman selässä on turha kuvitella tekevänsä mitään, ja kannuksiksikin kannattaa valita ihan kunnon pituiset tikut. Päättäväisellä ratsastuksella, jossa Mariannelle ei anneta tippaakaan periksi saattaa se herätä maailman menoon, mutta se ei ole varmaa. Tammalta ei löydy omaa moottoria lainkaan eikä sitä kiinnosta ratsastajan miellyttäminen, joten sen ratsastaminen on raakaa työtä. Esteillä tamma saattaa joskus innostua, jolloin sen kanssa on jopa mukava hypätä. Se hyppää hyvin ja komeasti, mutta ei silloinkaan anna mitään ilmaiseksi. Hyvät hypyt ovat kärsivällisen alkuverryttelyn tulosta, ja harva ratsastaja saa tamman innostumaan esteistäkään.

Maastossa on sama juttu kun esteillä. Hyvällä tuurilla tamma voi innostua, mutta silloinkaan innostuminen ei tule ilmaiseksi, vaan vaatii ratsastajalta paljon työtä. Ajaessa Marianne yllättää, pieni raipalla muistutus ja tamma on jo menossa.

i. Koistilan Jalo
KTK-II
ii. Jalosydän
VSN National Ch SV-III
iii. Hurman Jalo
iie. Sydänkäpynen
ie. Katinkontti
KTK-II
iei. Koistivaaran Äperö
iee. Heinivaaran Yösyöttö
e. Huvin Melinda
KTK-III ERJ-I SLA-I EV-I SV-I
ei. VIR MVA Ch Kahlitun Savumerkki
KTK-II ERJ-I KERJ-I SLA-I* YLA3
eii. Sumun Vakooja
eie. Vaniljainen Jälkivaikutus
ee. Viiman Melda
ERJ-I SLA-II
eei. Manueli
eee. Viiman Keisha

00.00.0000 rotu-skp Nimi
00.00.0000 rotu-skp Nimi

Ominaisuuspisteet
ERJ 0p (vt 0) KRJ 0p (vt 0)
KERJ 0p (vt 0) VVJ 0p (vt 0)
VSN - 40 pistettä
31.12.2017 kutsu SW1
KERJ - 0 sijoitusta
KRJ - 0 sijoitusta
VVJ - 0 sijoitusta

10.12.2017 (kirjoittanut omistaja)
Viime aikoina tallimme hevoskanta oli pysynyt melko tasaisena. Olimme joutuneet hyvästelemään muutaman vanhan hevosemme ja päästämään ne taivaslaitumille, mutta vastasyntyneet omat kasvattimme olivat estäneet hevoskantaa kutistumasta. Uusia hevosia en ollut viime aikoina ostanut yhtäkään, Tuukka oli mulkoillut minua niin pahasti pankkitilin saldoa katsellessaan, että en ollut viitsinyt lähteä kokeilemaan miehen kärsivällisyyden rajoja. Ja no, tiesinhän minäkin sen, että jos olisin ostanut jostain yhdenkin hevosen lisää, rahat eivät olisi riittäneet Terhin seuraavan kuun palkkaan eivätkä pian saapuvaan isoon kuivikekuormaan, juoksevista kuluista puhumattakaan.

Tämän takia olikin yllätys, kun muutama kuukausi myöhemmin Tuukka päästi suustaan sanat "Ostettaisko hevonen? Huvituksessa oli aika kivoja varsoja myynnissä, siellä ois yks estesukunen, jolla on aika kiva isälinja." Normaalisti Tuukalla ei ollut nenän työntämistä hevoshankintoihin, mies ei juuri Syrjän toimintaan osallistunut muualla kuin papereiden pyörittelyssä, mutta tällä kertaa mies oli tehnyt oikean löydön. Olin kaikesta huolimatta skeptinen, vastahan mies oli todennut, että tallin taloustilanteella ei osettaisi yhtään hevosta ennen kevättä. Kuulemma Huvin Marianneen meillä kuitenkin olisi varaa. Olimme vastikään myyneet hyvään hintaan erään kasvattimme, emme olleet suunnitelleet sen myymistä, muta saadessamme niin hyvän tarjouksen oli tamma lähtenyt uuteen kotiin. Kuulemma nämä rahat voitaisiin ihan hyvin käyttää uuden hevosen ostoon, ainakin jos eläisimme makaronilla loppuvuoden emmekä ostaisi tälle uudelle hevoselle varusteen varustetta.

Niin Marianne saapui talliimme. Nyt kolmivuotias tamma opettelee ratsun elämän alkeita lainasatula selässään ja palasista kootut suitset päässään. Onneksi se sattui Tuukan silmään, tamma on kyllä hintansa arvoinen. Jo nyt se on näyttänyt mahtavan ponnistuksensa irtohypytyksessä, enkä oikein malttaisi odottaa sitä, että pääsen hyppäämään sen selästä käsin. Tammalla on kuitenkin kasvu vielä reilusti kesken, joten otamme nyt rauhassa sen ratsukoulutuksen kanssa.